Näiden uskomattoman kauniiden aurinkoisten talvipäivien humalluttamana ei ole saanut itseään kiinni ajattelemasta maallisia murheitaan, siitäkin huolimatta, että lasten sairastelujen takia olen nautiskellut auringonsäteistä pääasiassa ikkunasta ihastelleen. Tänään kuitenkin pullahti mieleeni murhe maallinen, joka mieltäni jo pitkään piinannut on. Työllistyminen tai työttömyys on nakertanut mieltäni,mennyttä parisuhdetta, sekä perheen toimeentuloa jo pitkään. Ruokaa on pöytään riittänyt ja mukava katto päänpäällä on kyllä, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole rahaa ollut juurikaan käytettävissä ja penninsä on saanut laskea todella tarkkaan. Toisaalta perusasiat ovat kunnossa, tarvitaanko onneen enempää? Ei välttämättä.

Suurin lommo työttömyydestä on kolahtanut kuitenkin henkiselle puolelle ja itsetuntooni. Kyllä, minulla on ollut tärkeä tehtävä kotona pienen poikani hoivaajana, mutta haluaisin vaihteeksi olla jo jotain muutakin kuin perheen arkea pyörittävä talouskone. Toivoisin, että lukion jälkeiset kuusi vuotta opiskeluja ja lisäksi erilliset kurssit ja koulutukset olisivat vakuuttaneet lukemattomissa työhakemuksissa edes jonkun työnantajan. Tai pienten lasten kotiäitinä vietetyt vuodet olisivat työnantajan näkökulmasta ihmiselle yhtä arvokkaita kuin samassa ajassa hankittu työkokemus. Täytyy sanoa, että vaatii itseltä aikamoista henkistä psyykkausta kerta toisensa jälkeen painaa lähetä hakemus-nappia, toivoa haastatteluun kutsua... ja pettyä. En ihmettele yhtään jos ihmiset tarttuvat epätoivossaan pulloon ja kulauttavat surunsa kurkusta alas. Mieleen tulee kyllä helposti kysymys, enkö minä kelpaa kenellekkään tai mikä minussa on vikana.

Ainoa mahdollisuus lienee aloittaa kaikki alusta,unohtaa kaikki ne koulunpenkeillä kulutetut vuodet, ottaa lakki nöyrästi kouraan ja lähteä tarjoamaan ilmaista työvoimaa eri työnantajille. En halua uskoa sitä, että olisin huono työntekijä tai muuten vaan epäonnistuja, mutta kyllä tämä aika syvälle suomalaiseen perusluonteeseen tekee vihlovan viillon. En tavoittele kuuta taivaalta, korkeita palkkoja, loistokasta uraa tai esimiesasemaa; tavoitteenani on vain turvallinen työpaikka kasista neljään, säännöllisesti tilille tipahtava kuukausipalkka ja ripaus enemmän mahdollisuuksia toteuttaa perheemme arkea. Melko vaatimattomia unelmia ja juurikin unelmia!