Ei pölhömpää aloittaa sateinen päivä edellisiltana leivotulla mustikkapiirakalla ja kunnon kuorrutuksella vaniljakastiketta. 

Olen tässä viimeaikoina leiponut usein minttusuklaa- tai suklaakakkuja, koska tyttäreni, pieni herkkusuu, niin rakastaa erityisesti minttusuklaa-kakkuani. Itse olen hiukan kyllästynyt jo suklaan makuun (!?!) ja minua on jo jonkin aikaa himottanut leipoa mustikkapiirakka, vaikka tyttäreni ei mustikkapiirakasta pidäkkään. Poikani, pieni herkkusuu myös, sen sijaan syö ihan mitä vaan ja paljon.

Tämä leipomani mustikkapiirakka on luovasti soveltamani resepti ja täysin MAIDOTON sekä LUONTAISESTI GLUTEIINITON, koska itse noudatan allergioden takia kyseisiä erityisruokavalioita.  

 2dl perunajauhoa

2dl tomusokeria

1tl leivinjauhetta

(1tl vanilliinisokeria)

1dl rypsiöljyä

2 munaa 

n. 0,5 dl vettä

Mustikoita oman maun mukaan :)

 

Ensin sekoitetaan (ruokalusikalla) perunajauhot ja tomusokeri hyvin keskenään. Lisätään leivinjauhe ja vanilliinisokeri, jotka sekoitetaan myös hyvin muiden jauhojen sekaan. Kun kuiva-aineet on sekoitettu hyvin keskenään lisätään rypsiöljy ja munat ja sekoitetaan taikina hyvin. Lopuksi taikinaan lisätään pieni loraus vettä ja sekoitetaan hyvin, jotta siitä saadan juoksevampi. Vettä kannattaa lisätä vähitellen, jotta taikinasta ei tule liian juoksevaa. 

Valmis taikina kaadetaan piirakkavuokaan ja päälle siroitellaan tasaisesti ja oman maun mukaan mustikoita. Itse olen havainnut sellaista, että mustikoiden määrä, ja se ovatko ne kuinka jäisiä tai vetisiä, vaikuttaa jonkin verran piirakan paistoaikaan ja kypsymiseen. 

Minä paistoin piirakkani 200 asteessa ja n. 10 minuuttia aluksi, mutta jouduin laittamaan sen vielä hetkeksi takaisin uuniin, koska mustikoita oli piirakassani reilusti ja ne olivat melko vetisiä :) Eli sopiva paistoaika olisi ollut n. 15 min.

Yllä kuvassa tämän aamuinen mustikkapiirakan palani kuorrutettuna Alpro soyan vanilja kastikkeella (maidoton ja gluteiiniton). Kyllä tämä jos joku saa hymyn huulille heti aamusta :)

Täytyy sanoa, että tästä päivästä tulee muutenkin melko paljon arjestani poikkeava, sillä pääsen tyttäreni kanssa parturiin ja siitä sitten jatkan refleksologin hoitoihin hemmottelemaan lisää itseäni. Ei todellakaan mitään valittamista ja kaiken hemmottelun olen kyllä todellakin ansainnut, sillä meidän arkemme on ollut viimeisen kuukauden-parin ajan melkoosta eestaas suhaamista, on ollut sairastelua ja kaikenmaailman asioiden hoitoa ja siihen päälle tyttären harrastukset yms. menot... Mutta yllättävän hyvin olen jaksanut tätä härdelliä yksin pyörittää, pientä apua toki joskus tarvitsee ja sitä pitää myös osata tarpeenvaatiessa pyytää :)

Tästä on hyvä aloittaa odotettu vapaaviikonloppu ja julistaa (sateesta huolimatta) rakkauden kesä 2013 alkavaksi ♥

 

 

 

Tämä aamu alkoi reippaasti n. 5 km pyörälenkillä, kun poljimme tyttären päiväkötiin. Aivan mahtava aamu ja mielettömät maisemat pyörämatkan varrella. Auringonpaiste ja peilityyni järvi. Harmittaa, kun ei sattunut kameraa mukaan. Tästä on hyvä kuitenkin jatkaa päivää eteenpäin ! 

Ihanaa päivää !

Ekaks pahoittelen tätä pitkää hiljaisuutta viime kirjoituksen jälkeen. On ollut aikas härdelliä pyörittää tätä kahden alle kouluikäisen lapsukaisen äidin arkea yksin, mutta hyvin olen selvinnyt ja yllättävän energisenä painetaan kukon kiekaisusta asti...Tosin kyllä menen nukkumaankin samoihin aikoihin lasten kanssa eli kasilta. Ei oo vanhaks tulemista :D No, mutta nyt olen todellakin ansaitulla vapaa viikonlopulla ja olen ahkeroinut kodin puunaamisen parissa, sekä saanut päätökseen erään mielessä majailleen projektin. Olen ollut erittäin tehokas ja itsestäni siitä syystä erittäin ylpeä, sillä toinen vaihtoehto vapaa viikonlopulle olisi ollut sohvalla löhöily.

En tiedä mistä johtuu, onko kevättä rinnassa vai mitä, mutta tunnen mieletöntä onnea ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen juuri nyt, juuri tässä elämässä jota elän ja juuri tänä ihmisenä joka olen :) Tunnen itseni vahvaksi ja olen erittäin iloinen, että löysin sisäistä voimaa lähteä kohti uutta alkua ja elämänmuutosta. 

Elämänmuutoksen myötä on joutunut, ja saanut, järjestää tätä kotiamme uuteen ilmeeseen. Kaappeja on tyhjennetty turhista tavaroista ja kohta lähteekin muutama säkki lasten vaatteita ja leluja kohti paikallista lasten kirppistä. Erityisen ylpeä olen 7-vuotiaasta tyttärestäni, joka itse valikoi käyttämättömiä lelujaan myyntiin! Myyntiin lähtevien lelujen määrä yllätti minut erittäin positiivisesti ja neito tietenkin saa mahdollisen tuoton lyhentämättömänä suoraan säästölippaaseensa :) 

Mulla ei ole nyt mitään kivaa kuvaa laittaa tähän tekstiin, mutta sunnuntai päivän kulttuuri-iloksi kannattaa käydä tsekkaamassa tää pieni facebook-taidenäytely: 

https://www.facebook.com/pages/Art-Katariina-Suvanto/304132006382055

( Katariina Suvanto, Ensilumikin satoi maahan enkä minä huomannut mitään, kun elin vain niin vaalenapunaisessa maailmassani, Akryyli 2013 )

 

Mitä olisikaan elämä ilman todellisia ystäviä? Eilen taas sain muistutuksen siitä, kuinka tärkeä voimavara, ilonlähde ja järjen ääni hyvä ystävä onkaan!!!! Tässä muutoksen ja mullistuksen täyttämässä elämäntilanteessa saattaa oma järki välillä hämärtyä ja tarvitsee myös ulkopuolisen ihmisen näkemystä tilanteen arvioinnissa. Kuka voiskaan paremmin palauttaa henkisen tasapainon kuin elämänmittainen ystävä, jonka pettämätön järkevä ajattelu palauttaa nopeasti raiteilleen oman eksyneen ajattelun. Kiitos kaunis sinulle jokaisesta päivästä, jonka olen saanut olla ystäväsi. Kiitos siitä, kun olet AINA auttanut hulttio ystävääsi! Kiitos siitä, että sinä ja perheesi olet minun ja lapsieni elämässä <3

 

 

  

 

Näin keväthuumassa makuuhuonekin sai uuden valoisamman ilmeen, kun vanhemmiltani löytämä retrovalaisin 70- tai 80-luvulta sai kaverikseen Marjatta Metsovaaran suunnittelemat verhot. Marjatta Metsovaara oli 50-luvulla yksi kolmesta suomalaisesta kansainvälisesti tunnetusta ja menestyneestä naistekstiilitaiteilijasta, kaksi muuta olivat Armi Ratia ja Vuokko Nurmesniemi. Nämä Tampellan satiini puuvillaiset Elle-verhot ovat löytyneet myös äitini kaappienkätköistä.

 

 

 

Ystäväni oli saanut samaiset verhot mummunsa perintönä ja hän oli keksinyt käyttää niitä pöytäliinana. Miksei, hyvältä ne näyttivät pöydän koristeenakin !

 

Tässä kuvassa puolestaan komeilee makuuhuoneeni ihanaihana retrovalaisin. Tämä makuuhuoneen kaksikko on vähän niinkuin "match made in heaven" :D

 

Tämä parivaljakko kuvaa aika sopivasti mun sisustusideologiaani, joka perustuu ekologisuudelle ja kierrätykselle. Aika paljon kotoa löytyy sukulaisten ja ystävien lahjoittamia huonekaluja ja kodin tekstiilejä, jotka kuitenkin sulassa sovussa muodostavat tyylillisen kokonaisuuden. Kotini on sisustukseltaan melko pelkistetty ja en voi mitään muuta inhota sisustuksessa enempää kuin koriste-esineitä. Sanotaan näin, että yksinkertainen on kaunista. Tärkeimmät sisutuselementit minulle ovat persoonalliset valaisimet, sekä kodin astiat, joissa suosin Arabiaa ja Iittalaa. Astiastoista ehdoton suosikkini on Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelema mustavalkoinen Taika-sarja (2007).