Ei pölhömpää aloittaa sateinen päivä edellisiltana leivotulla mustikkapiirakalla ja kunnon kuorrutuksella vaniljakastiketta. 

Olen tässä viimeaikoina leiponut usein minttusuklaa- tai suklaakakkuja, koska tyttäreni, pieni herkkusuu, niin rakastaa erityisesti minttusuklaa-kakkuani. Itse olen hiukan kyllästynyt jo suklaan makuun (!?!) ja minua on jo jonkin aikaa himottanut leipoa mustikkapiirakka, vaikka tyttäreni ei mustikkapiirakasta pidäkkään. Poikani, pieni herkkusuu myös, sen sijaan syö ihan mitä vaan ja paljon.

Tämä leipomani mustikkapiirakka on luovasti soveltamani resepti ja täysin MAIDOTON sekä LUONTAISESTI GLUTEIINITON, koska itse noudatan allergioden takia kyseisiä erityisruokavalioita.  

 2dl perunajauhoa

2dl tomusokeria

1tl leivinjauhetta

(1tl vanilliinisokeria)

1dl rypsiöljyä

2 munaa 

n. 0,5 dl vettä

Mustikoita oman maun mukaan :)

 

Ensin sekoitetaan (ruokalusikalla) perunajauhot ja tomusokeri hyvin keskenään. Lisätään leivinjauhe ja vanilliinisokeri, jotka sekoitetaan myös hyvin muiden jauhojen sekaan. Kun kuiva-aineet on sekoitettu hyvin keskenään lisätään rypsiöljy ja munat ja sekoitetaan taikina hyvin. Lopuksi taikinaan lisätään pieni loraus vettä ja sekoitetaan hyvin, jotta siitä saadan juoksevampi. Vettä kannattaa lisätä vähitellen, jotta taikinasta ei tule liian juoksevaa. 

Valmis taikina kaadetaan piirakkavuokaan ja päälle siroitellaan tasaisesti ja oman maun mukaan mustikoita. Itse olen havainnut sellaista, että mustikoiden määrä, ja se ovatko ne kuinka jäisiä tai vetisiä, vaikuttaa jonkin verran piirakan paistoaikaan ja kypsymiseen. 

Minä paistoin piirakkani 200 asteessa ja n. 10 minuuttia aluksi, mutta jouduin laittamaan sen vielä hetkeksi takaisin uuniin, koska mustikoita oli piirakassani reilusti ja ne olivat melko vetisiä :) Eli sopiva paistoaika olisi ollut n. 15 min.

Yllä kuvassa tämän aamuinen mustikkapiirakan palani kuorrutettuna Alpro soyan vanilja kastikkeella (maidoton ja gluteiiniton). Kyllä tämä jos joku saa hymyn huulille heti aamusta :)

Täytyy sanoa, että tästä päivästä tulee muutenkin melko paljon arjestani poikkeava, sillä pääsen tyttäreni kanssa parturiin ja siitä sitten jatkan refleksologin hoitoihin hemmottelemaan lisää itseäni. Ei todellakaan mitään valittamista ja kaiken hemmottelun olen kyllä todellakin ansainnut, sillä meidän arkemme on ollut viimeisen kuukauden-parin ajan melkoosta eestaas suhaamista, on ollut sairastelua ja kaikenmaailman asioiden hoitoa ja siihen päälle tyttären harrastukset yms. menot... Mutta yllättävän hyvin olen jaksanut tätä härdelliä yksin pyörittää, pientä apua toki joskus tarvitsee ja sitä pitää myös osata tarpeenvaatiessa pyytää :)

Tästä on hyvä aloittaa odotettu vapaaviikonloppu ja julistaa (sateesta huolimatta) rakkauden kesä 2013 alkavaksi ♥