Olen tässä viimeaikoina leiponut usein minttusuklaa- tai suklaakakkuja, koska tyttäreni, pieni herkkusuu, niin rakastaa erityisesti minttusuklaa-kakkuani. Itse olen hiukan kyllästynyt jo suklaan makuun (!?!) ja minua on jo jonkin aikaa himottanut leipoa mustikkapiirakka, vaikka tyttäreni ei mustikkapiirakasta pidäkkään. Poikani, pieni herkkusuu myös, sen sijaan syö ihan mitä vaan ja paljon.

Tämä leipomani mustikkapiirakka on luovasti soveltamani resepti ja täysin MAIDOTON sekä LUONTAISESTI GLUTEIINITON, koska itse noudatan allergioden takia kyseisiä erityisruokavalioita.  

 2dl perunajauhoa

2dl tomusokeria

1tl leivinjauhetta

(1tl vanilliinisokeria)

1dl rypsiöljyä

2 munaa 

n. 0,5 dl vettä

Mustikoita oman maun mukaan :)

Ensin sekoitetaan (ruokalusikalla) perunajauhot ja tomusokeri hyvin keskenään. Lisätään leivinjauhe ja vanilliinisokeri, jotka sekoitetaan myös hyvin muiden jauhojen sekaan. Kun kuiva-aineet on sekoitettu hyvin keskenään lisätään rypsiöljy ja munat ja sekoitetaan taikina hyvin. Lopuksi taikinaan lisätään pieni loraus vettä ja sekoitetaan hyvin, jotta siitä saadan juoksevampi. Vettä kannattaa lisätä vähitellen, jotta taikinasta ei tule liian juoksevaa. 

Valmis taikina kaadetaan piirakkavuokaan ja päälle siroitellaan tasaisesti ja oman maun mukaan mustikoita. Itse olen havainnut sellaista, että mustikoiden määrä, ja se ovatko ne kuinka jäisiä tai vetisiä, vaikuttaa jonkin verran piirakan paistoaikaan ja kypsymiseen. 

Minä paistoin piirakkani 200 asteessa ja n. 10 minuuttia aluksi, mutta jouduin laittamaan sen vielä hetkeksi takaisin uuniin, koska mustikoita oli piirakassani reilusti ja ne olivat melko vetisiä :) Eli sopiva paistoaika olisi ollut n. 15 min.

Yllä kuvassa tämän aamuinen mustikkapiirakan palani kuorrutettuna Alpro soyan vanilja kastikkeella (maidoton ja gluteiiniton). Kyllä tämä jos joku saa hymyn huulille heti aamusta :)

Täytyy sanoa, että tästä päivästä tulee muutenkin melko paljon arjestani poikkeava, sillä pääsen tyttäreni kanssa parturiin ja siitä sitten jatkan refleksologin hoitoihin hemmottelemaan lisää itseäni. Ei todellakaan mitään valittamista ja kaiken hemmottelun olen kyllä todellakin ansainnut, sillä meidän arkemme on ollut viimeisen kuukauden-parin ajan melkoosta eestaas suhaamista, on ollut sairastelua ja kaikenmaailman asioiden hoitoa ja siihen päälle tyttären harrastukset yms. menot... Mutta yllättävän hyvin olen jaksanut tätä härdelliä yksin pyörittää, pientä apua toki joskus tarvitsee ja sitä pitää myös osata tarpeenvaatiessa pyytää :)

Tästä on hyvä aloittaa odotettu vapaaviikonloppu ja julistaa (sateesta huolimatta) rakkauden kesä 2013 alkavaksi ♥

Ihanaa päivää !

En tiedä mistä johtuu, onko kevättä rinnassa vai mitä, mutta tunnen mieletöntä onnea ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen juuri nyt, juuri tässä elämässä jota elän ja juuri tänä ihmisenä joka olen :) Tunnen itseni vahvaksi ja olen erittäin iloinen, että löysin sisäistä voimaa lähteä kohti uutta alkua ja elämänmuutosta. 

Elämänmuutoksen myötä on joutunut, ja saanut, järjestää tätä kotiamme uuteen ilmeeseen. Kaappeja on tyhjennetty turhista tavaroista ja kohta lähteekin muutama säkki lasten vaatteita ja leluja kohti paikallista lasten kirppistä. Erityisen ylpeä olen 7-vuotiaasta tyttärestäni, joka itse valikoi käyttämättömiä lelujaan myyntiin! Myyntiin lähtevien lelujen määrä yllätti minut erittäin positiivisesti ja neito tietenkin saa mahdollisen tuoton lyhentämättömänä suoraan säästölippaaseensa :) 

Mulla ei ole nyt mitään kivaa kuvaa laittaa tähän tekstiin, mutta sunnuntai päivän kulttuuri-iloksi kannattaa käydä tsekkaamassa tää pieni facebook-taidenäytely: 

https://www.facebook.com/pages/Art-Katariina-Suvanto/304132006382055

( Katariina Suvanto, Ensilumikin satoi maahan enkä minä huomannut mitään, kun elin vain niin vaalenapunaisessa maailmassani, Akryyli 2013 )

Mitä olisikaan elämä ilman todellisia ystäviä? Eilen taas sain muistutuksen siitä, kuinka tärkeä voimavara, ilonlähde ja järjen ääni hyvä ystävä onkaan!!!! Tässä muutoksen ja mullistuksen täyttämässä elämäntilanteessa saattaa oma järki välillä hämärtyä ja tarvitsee myös ulkopuolisen ihmisen näkemystä tilanteen arvioinnissa. Kuka voiskaan paremmin palauttaa henkisen tasapainon kuin elämänmittainen ystävä, jonka pettämätön järkevä ajattelu palauttaa nopeasti raiteilleen oman eksyneen ajattelun. Kiitos kaunis sinulle jokaisesta päivästä, jonka olen saanut olla ystäväsi. Kiitos siitä, kun olet AINA auttanut hulttio ystävääsi! Kiitos siitä, että sinä ja perheesi olet minun ja lapsieni elämässä <3

Näin keväthuumassa makuuhuonekin sai uuden valoisamman ilmeen, kun vanhemmiltani löytämä retrovalaisin 70- tai 80-luvulta sai kaverikseen Marjatta Metsovaaran suunnittelemat verhot. Marjatta Metsovaara oli 50-luvulla yksi kolmesta suomalaisesta kansainvälisesti tunnetusta ja menestyneestä naistekstiilitaiteilijasta, kaksi muuta olivat Armi Ratia ja Vuokko Nurmesniemi. Nämä Tampellan satiini puuvillaiset Elle-verhot ovat löytyneet myös äitini kaappienkätköistä.

Ystäväni oli saanut samaiset verhot mummunsa perintönä ja hän oli keksinyt käyttää niitä pöytäliinana. Miksei, hyvältä ne näyttivät pöydän koristeenakin !

Tässä kuvassa puolestaan komeilee makuuhuoneeni ihanaihana retrovalaisin. Tämä makuuhuoneen kaksikko on vähän niinkuin "match made in heaven" :D

Tämä parivaljakko kuvaa aika sopivasti mun sisustusideologiaani, joka perustuu ekologisuudelle ja kierrätykselle. Aika paljon kotoa löytyy sukulaisten ja ystävien lahjoittamia huonekaluja ja kodin tekstiilejä, jotka kuitenkin sulassa sovussa muodostavat tyylillisen kokonaisuuden. Kotini on sisustukseltaan melko pelkistetty ja en voi mitään muuta inhota sisustuksessa enempää kuin koriste-esineitä. Sanotaan näin, että yksinkertainen on kaunista. Tärkeimmät sisutuselementit minulle ovat persoonalliset valaisimet, sekä kodin astiat, joissa suosin Arabiaa ja Iittalaa. Astiastoista ehdoton suosikkini on Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelema mustavalkoinen Taika-sarja (2007). 

Leipäsen taikinan valmistamiseen käytin :

250 g hirssihiutaleita

Sen verran vettä, että taikinasta tulee melko löysä

Oliiviöljyä iso lorautus

Ripaus suolaa

Leipäsen koristelin:

Kivettömillä Kalamata-oliiveilla

Tomaattisiivuilla

Tuoreella timjamilla

Koristelun jälkeen leipänen oli valmis uuniin 200 asteeseen n. kymmeneksi minuutiksi. 

Uunituoreen leipäsen päälle levitin makua ja kiiltoa vielä oliiviöljyllä.

Helppoa ja nopeaa iloa erityisruokavalioon. Mahdollisuus useisiin erilaisiin variaatiohin esim. lisäämällä sipulia, eri sipuleita, vihreitä- ja / tai mustia oliiveja, herkkusieniä tai eri tuoreyrttejä 

Tällä ihastuttavalla ja väririkkaalla piirrustuksella, "Pääsiäisnoita käy virpomassa  intiaania", tyttäreni piristi huonovointisena alkanutta päivääni. 

Päivää jatkettiin pusikoissa ulkoilulla, kun haimme pajut näihin riemunkirjaviin pääsiäisvitsoihin:

Loppupäivä me tyttöset sitten hölläillään sipsien ja Duudsonien kanssa.

Suurin lommo työttömyydestä on kolahtanut kuitenkin henkiselle puolelle ja itsetuntooni. Kyllä, minulla on ollut tärkeä tehtävä kotona pienen poikani hoivaajana, mutta haluaisin vaihteeksi olla jo jotain muutakin kuin perheen arkea pyörittävä talouskone. Toivoisin, että lukion jälkeiset kuusi vuotta opiskeluja ja lisäksi erilliset kurssit ja koulutukset olisivat vakuuttaneet lukemattomissa työhakemuksissa edes jonkun työnantajan. Tai pienten lasten kotiäitinä vietetyt vuodet olisivat työnantajan näkökulmasta ihmiselle yhtä arvokkaita kuin samassa ajassa hankittu työkokemus. Täytyy sanoa, että vaatii itseltä aikamoista henkistä psyykkausta kerta toisensa jälkeen painaa lähetä hakemus-nappia, toivoa haastatteluun kutsua... ja pettyä. En ihmettele yhtään jos ihmiset tarttuvat epätoivossaan pulloon ja kulauttavat surunsa kurkusta alas. Mieleen tulee kyllä helposti kysymys, enkö minä kelpaa kenellekkään tai mikä minussa on vikana.

Ainoa mahdollisuus lienee aloittaa kaikki alusta,unohtaa kaikki ne koulunpenkeillä kulutetut vuodet, ottaa lakki nöyrästi kouraan ja lähteä tarjoamaan ilmaista työvoimaa eri työnantajille. En halua uskoa sitä, että olisin huono työntekijä tai muuten vaan epäonnistuja, mutta kyllä tämä aika syvälle suomalaiseen perusluonteeseen tekee vihlovan viillon. En tavoittele kuuta taivaalta, korkeita palkkoja, loistokasta uraa tai esimiesasemaa; tavoitteenani on vain turvallinen työpaikka kasista neljään, säännöllisesti tilille tipahtava kuukausipalkka ja ripaus enemmän mahdollisuuksia toteuttaa perheemme arkea. Melko vaatimattomia unelmia ja juurikin unelmia! 

Ja kylpyhuoneessa oli laitettu siistiin riviin näin söpösiä pikkuisia kauneudenhoito tuotepulloja:

Toi syvennys ja lasihyllyt on aikas tyylikäs sisustusjutska kylppärissä ja tässä kylpyhuoneessa oli myös yhdellä seinällä makee mosaiikki. 

Syömässä kävimme Kylpylässä sijaitsevassa Thai Gardenissa, jossa on erinomaista thaikkuruokaa ja tyttärellekin löytyi lastenlistalta mieluisa annos, vaikka hieman jännitti joudummeko nolosti poistumaan ravintolapöydästä tilaamatta mitään. Kylpylässä on siis erilaisia ruokailuvaihtoehtoja, mutta hinnassa näkyy kylpylälisä. Lisää valinnanvaraa ruokapaikkoihin löytyy Naantalin satamasta, missä ruokailu onnistuu hieman halvemmallakin. 

Aika nopea ja tiivis reissu tämä yksi yö oli. Saapumispäivänä ehdimme kylpemään ja syömään, ja sitten olikin jo lasten nukkumaan menoaika. Lähtöpäivänä ihanaihana aamiainen, nopea kylpy ja kotiinlähtö kiireellä suomen peliä katsomaan:) Täytyy sanoa, että ei tähän yhdenyön reissuun kyllä kovin hyvin saa sovitettua muumimaailmaa ja kävelyretkeä Naantalin idylliseen vanhaan kaupunkiin ja satama-alueelle. 

Jeps, nyt tämä tästä aiheesta ja tämä mama alkaa muuntautumaan hotmamaksi, koska aion ottaa kaiken ilon irti rakkaiden ystävieni seurasta ja suomen suurimmasta takapihafestivaalista: Pöheikön Pölläyksestä!!!